tiistai 30. maaliskuuta 2010

2.

Man, I love it here!
Ei voi muuta sanoa, kun viihdyn, tykkään, paljon. Suomeen ikävä? EI. Ikävä kyl ihmisiä, mutta maata - ei juuri lainkaan. Palaan mielelläni, mut oon iloinen, että on vielä kaks kuukautta aikaa tutustua tähän maahan.
Täällä on kaunista, lämmintä, erilaista, halpaa, kieli jota pitää opiskella, paikkoja jotka pitää nähdä.. Positive +++! Mutta ei täällä kaikki oo niin ihanaa kuitenkaan, tavaroiden kanssa pitää olla tarkkana, ei voi kävellä missä vaan millon vaan, joutuu kuuntelemaan äijien viheltelyjämoikkauksia liian usein, ja joutuu olemaan valkoisuuden takia ihmisten töllisteltävänä. Ja selittämään et miksi mulla on tällaiset hiukset! :Y

Ruoka ei oo mitään gourméeta, täällä syödään lihaalihaalihaa, riisiäriisiäriisiä + perunaa, onneks myös salaatteja ja paaaljon hedelmiä. Papui on myös aika paljon, ja maapähkinöitä, joista suurin lempparini on tällähetkellä sokeriseesamsiemenkuorrutetut maapähkinät, yummmm! Mutta kaikki nää hedelmät, joista rakkaimpii on avokado ja mango, on hurmannut mut täysin. Myös punaisetkarvaiset on hyviä, oiskohan niiden nimi joku tamaño tai jotain sinnepäin, vaikka ne onkin vähän tyhmiä syödä ison kiven takia.
Kalja on halpaa, ja hyvää.



Ihmiset on suurimmalta osin ystävällisiä, mutta meidän töistä löytyy useita poikkeuksia. Vastaanotto duunissa oli aika nihkee, mutta vähitellen ihmiset on vähän lämmenny. Työ on läksyissä auttamista, ja hengailua. Ei kovin sosiaalipedagogista tai tavoitteellista, mutta ehkä ihan ok silti. En jaksa miettiä Metropolian tarvetta mun tavoitteille, en jaksa ajatella koulua yhtään. Kuinka yllättävää! :D
Järjestö on katolinen, ja joka päivä käydään aterioimassa koululla. Alkurutiineihin kuuluu rukoileminen, en osallistu siihen, en kuulu katoliseen kirkkoon kiitos. Ruoan kanssa töissä on ongelmia, koska en syö lihaa. Yleensä syön riisiä ja perunaa ja salaattia, mut ekana päivänä pystyin syömään vain banaania. Hankalaa olla vege täälläpäin, vegaanina vielä vaikeempaa. Täällä oon tehny poikkeuksia munan ja maidon kanssa, vaikken sinäänsä kananmunia sellaisenaan kykenekään syömään, koska ne ällöttää.

Viikonloput on parhaita, koska on aikaa reissata! Niin paljon nähtävää ja niin vähän aikaa... Täytyy palata tänne joku toinen kerta, tiiän sen jo nyt.

Tällä erää ei enempää, ei vähempää,
buenas noches ja sitä rataa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti