3 kuukautta on mennyt.
Huomenna on aika lähteä paluumatkalle kohti Suomea.
Mielialat on vaihdellut surullisesta innostuneeseen.
Toisaalta en halua ja toisaalta haluan lähteä.
Rinkka on pakattu,
ennen aamuneljää pitää herätä.
EEk.
tiistai 25. toukokuuta 2010
tiistai 18. toukokuuta 2010
Ama-zone
Amazon, Amazing, Amazement.
Ihmetelkää kuvia tekstin ollessa niukkaa. Reissu oli aivan mahtava.
En jaksakaan lisätä kuvia. Laiskuus iski.
--------------------------------- Welcome to the jungle!-------------------------------
Värin muutos vedessä, kuravedestä kirkkaaseen:
Öiset kaunottaret:
Toi tarantella oli joku suurin mitä on. Se oli tosi ällö. Kuten toi ällö jättitorakkakin, josta kaikki kuvat oli epätarkkoi. En päässy ite kuvaamaan, ku en ois uskaltanu laittaa sormeani noin lähelle tota oksetusta. : D
Rämpimistä sademetsässä
Auringonlaskun aikaa.
Käytiin vierailemassa eräässä 140 hengen kylässä. Kyläläiset kasvatti muun muassa banaaneita, yuca-juuresta, chilejä, papaijoita, ananasta, limeä.. kanoja. Saatiin maistaa yucasta tehtyä leipää, maistu riisikakulle. Ananasmarmeladin kanssa se oli aika jeeeeeees! Ainekset leivässä oli: yuca-jauhot.
Ihmetelkää kuvia tekstin ollessa niukkaa. Reissu oli aivan mahtava.
En jaksakaan lisätä kuvia. Laiskuus iski.
Vesi vaihtoi väriä syvemmälle viidakkoon mentäessä.
Auringonlaskut - Öinen tähtitaivas - Luonnon äänet.
Cuyabeno-joki, kanoottireissut, Laguna-granden teen värinen vesi.
Tarantella, Skorpionihämähäkki, Susihämähäkki, ynnä muut kaverit + torakat.
Jokidelfiinit, Kaimaanit, Linnut: haukka, tukaani, + monen monta muuta kaunokaista.
Mölyapinoiden huuto, Woolly-apinat kiipeilemässä, Capuchin (vaiko orava)-apinoiden loikat.
Auringonlaskut - Öinen tähtitaivas - Luonnon äänet.
Cuyabeno-joki, kanoottireissut, Laguna-granden teen värinen vesi.
Tarantella, Skorpionihämähäkki, Susihämähäkki, ynnä muut kaverit + torakat.
Jokidelfiinit, Kaimaanit, Linnut: haukka, tukaani, + monen monta muuta kaunokaista.
Mölyapinoiden huuto, Woolly-apinat kiipeilemässä, Capuchin (vaiko orava)-apinoiden loikat.
--------------------------------- Welcome to the jungle!-------------------------------
Värin muutos vedessä, kuravedestä kirkkaaseen:
Öiset kaunottaret:
Toi tarantella oli joku suurin mitä on. Se oli tosi ällö. Kuten toi ällö jättitorakkakin, josta kaikki kuvat oli epätarkkoi. En päässy ite kuvaamaan, ku en ois uskaltanu laittaa sormeani noin lähelle tota oksetusta. : D
Rämpimistä sademetsässä
Auringonlaskun aikaa.
Käytiin vierailemassa eräässä 140 hengen kylässä. Kyläläiset kasvatti muun muassa banaaneita, yuca-juuresta, chilejä, papaijoita, ananasta, limeä.. kanoja. Saatiin maistaa yucasta tehtyä leipää, maistu riisikakulle. Ananasmarmeladin kanssa se oli aika jeeeeeees! Ainekset leivässä oli: yuca-jauhot.
maanantai 17. toukokuuta 2010
Amor
Oli ihan mahtavaa Amazonissa.
Kuinka kauniita paikkoja maailmassa onkaan.
Ecuador on ihana.
Yhdeksän päivää siihen, että oon kotona.
Ikävä on kova, joten paluu tulee tarpeeseen.
Mutta kolo jää sydämeen kun jätän tän maan.
Kuinka kauniita paikkoja maailmassa onkaan.
Ecuador on ihana.
Yhdeksän päivää siihen, että oon kotona.
Ikävä on kova, joten paluu tulee tarpeeseen.
Mutta kolo jää sydämeen kun jätän tän maan.
maanantai 10. toukokuuta 2010
Quitoilua ja lillumista
Viime torstaina heräsin, ja ikäväkseni totesin taas olevani kipeä. Vatsa vaivaa, ja tiedän melko varmasti, noin 98% todennäköisyydellä syyn, mutta hoito jää Suomeen. Perjantaina, lauantaina - kipeäkipeä. Vuoteen oma. Onneksi on hyvä vuode.
Sunnuntaina uhmasin itseäni ja lähdettiin pienelle kaupunkikierrokselle tähän vanhaan kaupunkiin. Lauantainakin uhmasin itseäni ja se päätyi huonosti, päästiin kaksi pysäkkiä bussiratikalla eli Trollella eteenpäin kunnes iski paha olo.
No, sunnuntaina onneksi uhmaus kannatti. Oli todella kaunis päivä, pahin sadekausi alkaa olla vähitellen takana päin ja saatiin nauttia auringonpaisteesta. Käytiin kurkkaamassa lähellä oleva Basilica de Voto Nacional - tällä kertaa myös sisältäpäin. Oli se aika hieno. Ja näkymät Quitoon, etenkin siis vanhaan kaupunkiin, oli jo sen 2 $ arvoiset.
Mini-me, kirkon edessä ja sitten ylhäällä.
Quitoa. Vasemmalla vanhaa kaupunkia. Oikealla.. ei niin vanhaa.
Sitten käytiin katsastamassa toinenkin kirkkoinen, jonka nimeä en juuri nyt muista. Sen sisusta oli kultaa. Harmi ettei saanu ottaa kuvia, paikka oli nimittäin todella överin näköinen. En tiedä oliko ne todella kullattu vaiko feikisti kullattu ne koko kirkon seinää koristavat koukeroiset, mutta näky oli joka tapauksessa aika HIMMee, tai siis kirkas. Se oli jokseenkin ahdistava paikka, eikä vietetty siellä kun ehkä 8 minuuttia ja 21 sekunttia.
Meidän piti mennä museoihinkin, mutta oli vähän voimat poissa, joten jätettiin seuraavalle kerralle, jonka tulemisesta ei ole varmuutta, jotakin. Aika käy nimittäin vähiin. Todellisuus iskee päin näköä ja herättää unesta: Kaksi viikkoa, yksi päivä. Jäljellä. Se tulee swoooshahtamaan nopeasti. Ou-ou-ou.
Voimia oli mehutauon jälkeen kuitenkin markkinoille. Milloin markkinoille ei jaksaisi mennä? Aina pieni mentaalinen sekoaminen kun pääsee väriparatiisiin ihmettelemään kaikkia koruja, neuleita, laukkuja ömömöömömöömömm.. Tällä kertaa pysyin kurissa. Olen huomannut itsekurini parantuneen täällä ollessa.
Käytiin myös Mariscalissa syömässä vegeravintolassa. Ja kaikkien positiiviseksi yllätykseksi ruoka MAISTUI, hyvältä! Oikeasti hyvältä. Siellä on törkeen halvat lounaat, mut tuskinpa keritään hyödyntämään.. : '(
Katutaidetta Mariscalissa.
Maanantai oli myöskin vapaapäivä. Oltiin jo päätetty, et lähetään parin tunnin päässä sijaitsevaan Papallactaan, joka on kylä jossain tuolla, etelässä päin. Siellä oli kuumien lähteiden kylpylä - Thermas de Papallacta. Osa altaista oli ylikuumia, osa todella kylmiä ja osa miellyttäviä. Lilluttiin siellä pari tuntia, oli erittäin rentouttavaa. Erittäin. Rentouttavaa. Toisto voimakeinona.
Paikka oli tosi viihtyisä ja luonnonläheinen.
Oikeanpuolimmaisessa ei käyty lillumassa. Se oli koriste.
Sää oli sateinen, koska oltiin melko ylhäällä vuoristossa. Oli myös kylyymä, joten kuumia altaita todella tarvittiin.
Tässä taas avautumista matkustamisesta, se kun näyttää olevan yksi lempiaiheistani, niin mehukkaan tilanteen tullen jaan kokemukseni teille arvon lukijat. Menomatka Papallactaan oli HAJOTTAVA; bussikuski ei ilmeisesti osannut ajaa kovin vauhdikkaasti, koska bussi mateli suurimman osan matkasta, johon loppujen lopuksi upposi varmaan ainakin kolme tuntia. Luultiin aluksi, että bussi on jotenkin hajalla kun se liikkui ehkä 10km/h vauhtia ensimmäiset puoli tuntia. Myös vanha dubattu japanilainen action-pätkä joka pyöri bussissa toimi tehokkaana ärsykkeenä. Sekin oli kiva, että kesken matkan kuski pysähtyi ilmeisesti lounaalle. Jos jossain, niin täällä olisi pakko oppia kärsivällisyyttä, jos pidempään hengailisi. Mä hajoilen edelleen tohon iänikuiseen odotteluun, odotteluun, odotteluun.. Kyl ehkä vähän enemmän kestän sitä, mutta jossain vaiheessa se raja vaan tulee vastaan, ja veri alkaa kohista päässä, ja tekee mieli huutaa : VAMONOS!!!!!!!!!! AHORITA! No, sellaistahan en ikinä tekisi.
Tällä kertaa takaisintulomatka oli miellyttävämpi. Siis bussiterminaaliin asti. Sen jälkeen sekoiltiin vähän Trolleilla ja loppujen lopuksi tästä päivästä upposi ehkä noin 8 tuntia matkustamiseen, 2 tuntia lillumiseen, ja paljoa muuta ei kerennykään tehdä.
Ihan hyvä päivä loppujen lopuksi, ja oon iloinen, että olen semi-terve taas.
Lopuksi vielä kuva lillujasta. Peace out.
Sunnuntaina uhmasin itseäni ja lähdettiin pienelle kaupunkikierrokselle tähän vanhaan kaupunkiin. Lauantainakin uhmasin itseäni ja se päätyi huonosti, päästiin kaksi pysäkkiä bussiratikalla eli Trollella eteenpäin kunnes iski paha olo.
No, sunnuntaina onneksi uhmaus kannatti. Oli todella kaunis päivä, pahin sadekausi alkaa olla vähitellen takana päin ja saatiin nauttia auringonpaisteesta. Käytiin kurkkaamassa lähellä oleva Basilica de Voto Nacional - tällä kertaa myös sisältäpäin. Oli se aika hieno. Ja näkymät Quitoon, etenkin siis vanhaan kaupunkiin, oli jo sen 2 $ arvoiset.
Mini-me, kirkon edessä ja sitten ylhäällä.
Quitoa. Vasemmalla vanhaa kaupunkia. Oikealla.. ei niin vanhaa.
Sitten käytiin katsastamassa toinenkin kirkkoinen, jonka nimeä en juuri nyt muista. Sen sisusta oli kultaa. Harmi ettei saanu ottaa kuvia, paikka oli nimittäin todella överin näköinen. En tiedä oliko ne todella kullattu vaiko feikisti kullattu ne koko kirkon seinää koristavat koukeroiset, mutta näky oli joka tapauksessa aika HIMMee, tai siis kirkas. Se oli jokseenkin ahdistava paikka, eikä vietetty siellä kun ehkä 8 minuuttia ja 21 sekunttia.
Meidän piti mennä museoihinkin, mutta oli vähän voimat poissa, joten jätettiin seuraavalle kerralle, jonka tulemisesta ei ole varmuutta, jotakin. Aika käy nimittäin vähiin. Todellisuus iskee päin näköä ja herättää unesta: Kaksi viikkoa, yksi päivä. Jäljellä. Se tulee swoooshahtamaan nopeasti. Ou-ou-ou.
Voimia oli mehutauon jälkeen kuitenkin markkinoille. Milloin markkinoille ei jaksaisi mennä? Aina pieni mentaalinen sekoaminen kun pääsee väriparatiisiin ihmettelemään kaikkia koruja, neuleita, laukkuja ömömöömömöömömm.. Tällä kertaa pysyin kurissa. Olen huomannut itsekurini parantuneen täällä ollessa.
Käytiin myös Mariscalissa syömässä vegeravintolassa. Ja kaikkien positiiviseksi yllätykseksi ruoka MAISTUI, hyvältä! Oikeasti hyvältä. Siellä on törkeen halvat lounaat, mut tuskinpa keritään hyödyntämään.. : '(
Katutaidetta Mariscalissa.
Maanantai oli myöskin vapaapäivä. Oltiin jo päätetty, et lähetään parin tunnin päässä sijaitsevaan Papallactaan, joka on kylä jossain tuolla, etelässä päin. Siellä oli kuumien lähteiden kylpylä - Thermas de Papallacta. Osa altaista oli ylikuumia, osa todella kylmiä ja osa miellyttäviä. Lilluttiin siellä pari tuntia, oli erittäin rentouttavaa. Erittäin. Rentouttavaa. Toisto voimakeinona.
Paikka oli tosi viihtyisä ja luonnonläheinen.
Oikeanpuolimmaisessa ei käyty lillumassa. Se oli koriste.
Sää oli sateinen, koska oltiin melko ylhäällä vuoristossa. Oli myös kylyymä, joten kuumia altaita todella tarvittiin.
Tässä taas avautumista matkustamisesta, se kun näyttää olevan yksi lempiaiheistani, niin mehukkaan tilanteen tullen jaan kokemukseni teille arvon lukijat. Menomatka Papallactaan oli HAJOTTAVA; bussikuski ei ilmeisesti osannut ajaa kovin vauhdikkaasti, koska bussi mateli suurimman osan matkasta, johon loppujen lopuksi upposi varmaan ainakin kolme tuntia. Luultiin aluksi, että bussi on jotenkin hajalla kun se liikkui ehkä 10km/h vauhtia ensimmäiset puoli tuntia. Myös vanha dubattu japanilainen action-pätkä joka pyöri bussissa toimi tehokkaana ärsykkeenä. Sekin oli kiva, että kesken matkan kuski pysähtyi ilmeisesti lounaalle. Jos jossain, niin täällä olisi pakko oppia kärsivällisyyttä, jos pidempään hengailisi. Mä hajoilen edelleen tohon iänikuiseen odotteluun, odotteluun, odotteluun.. Kyl ehkä vähän enemmän kestän sitä, mutta jossain vaiheessa se raja vaan tulee vastaan, ja veri alkaa kohista päässä, ja tekee mieli huutaa : VAMONOS!!!!!!!!!! AHORITA! No, sellaistahan en ikinä tekisi.
Tällä kertaa takaisintulomatka oli miellyttävämpi. Siis bussiterminaaliin asti. Sen jälkeen sekoiltiin vähän Trolleilla ja loppujen lopuksi tästä päivästä upposi ehkä noin 8 tuntia matkustamiseen, 2 tuntia lillumiseen, ja paljoa muuta ei kerennykään tehdä.
Ihan hyvä päivä loppujen lopuksi, ja oon iloinen, että olen semi-terve taas.
Lopuksi vielä kuva lillujasta. Peace out.
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Puerto Lopez, Parque Nacional Machalilla y Isla de la Plata
Mikäsmeininki.
Vietettiin kolmen päivän viikonloppu otsikossa mainitsemissani paikoissa. Bussimatka vei ehkäpä noin 13 tuntia, ihan mukavasti meni mitä nyt ois voinu olla makuupussi mukana. Puerto Lopez on pieni kalastajakylä, rannikon kuumuus oli jälleen kerran miellyttävä vaihdos Quiton kylmyyden jälkeen. Aurinko paistoi ja mehut maistui. Jugo de mora-eli karhunvatukkamehu ja jugo de maraquya-eli passionhedelmämehu on noussu mun lemppareiks. Vaik tuoreesta ananaksesta, tuoreista mansikoista ja kaikenlaisista muistakin hedelmistä tehdyt mehut on sydämiä.
Hostelli oli tosi viihtyisä riippukeinuineen ja rehevine kasveineen, vaikka illalla nähtiinkin pari isoa rumaa torakkaa rapistelemassa kasvien lomassa. Viihtyisyyttä ehkä hiemaisen tosin laski se, että lauantaina hostellin takana alkoi salsabailut jotka kesti aika pitkälle yöhön, ja kaikki äänet kuulu tietysti ihan ku kaiutin ois ollu korvan vieressä. Not so nice.
Puerto Lopezin rannalla.
Street life inna Puerto Lopez. Huomaa vaalimainos maalattuna aitaan. Noita on joka puolella tässä maassa. Jännä. Spongebob myös.
Chillin'.
Los Frailes en Parque Nacional Machalilla. Toi oli aika tosi ihana paikka uida, +30:n asteen lämmössä....
Käytiin myös tutustumassa kansallispuiston meininkeihin Agua Blanca-nimisessä kylässä, jossa asuu jonkinmoinen kyläyhteisö. Käytiin tutustumassa museossa kulttuuriin joka joskus (3500 eKr - 800- 1532 jKr.) eli ja kukoisti siellä. Kunnes espanjalaiset tuli ja tuhosi ja vei kaiken. Tyhmät espanjalaiset.
Kotieläimiä oli joka puolella vapaana hengailemassa, ja luonto oli todella kaunis. Tehtiin pieni kierros siellä oppaan kanssa, ja käytiin uimassa laguunissa, jonka vesi haisi. Pahalle. Ihan kiva silti.
Noi puut on mun ehdottomia lemppareita Ecuadorissa. Tää yksilö ei ollu niin muhkea kun jotkut toiset saman lajin edustajat, mut ihanjees silti. Appreciation.
Laguuni laguuni, haisulaguuni.
Näkymiä Agua Blancan maisemaihailutornista. Vehreetä, runsautta, kauneutta.
Maanantaina piästiin Isla de la Platalle, jolla on sellaisia lempinimiä kuin pienet Galapagossaaret tai köyhän miehen Galapagossaaret. No on siellä Galapagossaarilla varmasti enemmän eläimiä, mutta en pettynyt näkemääni Hopeasaarillakaan.
Kun saavuttiin ni nähtiin heti kilppareita, joita esiintyy vain Galapagossaarilla ja Isla de la Platalla.
Blue-footed booby.
Nazca boobies. ((xD))
Hikinaamapunanaama kertoo, että siellä oli KUUMA! Onneks olin vuorautunu vähän pidempihihaisiin vaatteisiin, oisin varmaan muuten punane ko keitetty rapunen. Ihan kivat maisemat oli, kuten kuvista voi päätellä.
Baby and mama! Awwwws.
Merileijona tuli meidän ilocsi hengailemaan rannalle. Vaik nähtiinkin se vain korkealta kalliolta, oli sen nautiskelua kiva seurata.
KALOJA MERESSÄ!
Bussissa kohti Quitoa. Bussimatka oli tuskallinen.
Ja voin kertoa että ton reissun jälkeen tän Kiton kylmyys on tuntunut lähes pakkasenomaiselta. Onneks vielä kerran päästään nautiskelee rannikon lämmöstä.
Mutta kolmen viikon päästä oon jo matkalla kohti kotia.
LOVEE!
Vietettiin kolmen päivän viikonloppu otsikossa mainitsemissani paikoissa. Bussimatka vei ehkäpä noin 13 tuntia, ihan mukavasti meni mitä nyt ois voinu olla makuupussi mukana. Puerto Lopez on pieni kalastajakylä, rannikon kuumuus oli jälleen kerran miellyttävä vaihdos Quiton kylmyyden jälkeen. Aurinko paistoi ja mehut maistui. Jugo de mora-eli karhunvatukkamehu ja jugo de maraquya-eli passionhedelmämehu on noussu mun lemppareiks. Vaik tuoreesta ananaksesta, tuoreista mansikoista ja kaikenlaisista muistakin hedelmistä tehdyt mehut on sydämiä.
Hostelli oli tosi viihtyisä riippukeinuineen ja rehevine kasveineen, vaikka illalla nähtiinkin pari isoa rumaa torakkaa rapistelemassa kasvien lomassa. Viihtyisyyttä ehkä hiemaisen tosin laski se, että lauantaina hostellin takana alkoi salsabailut jotka kesti aika pitkälle yöhön, ja kaikki äänet kuulu tietysti ihan ku kaiutin ois ollu korvan vieressä. Not so nice.
Puerto Lopezin rannalla.
Street life inna Puerto Lopez. Huomaa vaalimainos maalattuna aitaan. Noita on joka puolella tässä maassa. Jännä. Spongebob myös.
Chillin'.
Los Frailes en Parque Nacional Machalilla. Toi oli aika tosi ihana paikka uida, +30:n asteen lämmössä....
Käytiin myös tutustumassa kansallispuiston meininkeihin Agua Blanca-nimisessä kylässä, jossa asuu jonkinmoinen kyläyhteisö. Käytiin tutustumassa museossa kulttuuriin joka joskus (3500 eKr - 800- 1532 jKr.) eli ja kukoisti siellä. Kunnes espanjalaiset tuli ja tuhosi ja vei kaiken. Tyhmät espanjalaiset.
Kotieläimiä oli joka puolella vapaana hengailemassa, ja luonto oli todella kaunis. Tehtiin pieni kierros siellä oppaan kanssa, ja käytiin uimassa laguunissa, jonka vesi haisi. Pahalle. Ihan kiva silti.
Noi puut on mun ehdottomia lemppareita Ecuadorissa. Tää yksilö ei ollu niin muhkea kun jotkut toiset saman lajin edustajat, mut ihanjees silti. Appreciation.
Laguuni laguuni, haisulaguuni.
Näkymiä Agua Blancan maisemaihailutornista. Vehreetä, runsautta, kauneutta.
Maanantaina piästiin Isla de la Platalle, jolla on sellaisia lempinimiä kuin pienet Galapagossaaret tai köyhän miehen Galapagossaaret. No on siellä Galapagossaarilla varmasti enemmän eläimiä, mutta en pettynyt näkemääni Hopeasaarillakaan.
Kun saavuttiin ni nähtiin heti kilppareita, joita esiintyy vain Galapagossaarilla ja Isla de la Platalla.
Blue-footed booby.
Nazca boobies. ((xD))
Hikinaamapunanaama kertoo, että siellä oli KUUMA! Onneks olin vuorautunu vähän pidempihihaisiin vaatteisiin, oisin varmaan muuten punane ko keitetty rapunen. Ihan kivat maisemat oli, kuten kuvista voi päätellä.
Baby and mama! Awwwws.
Merileijona tuli meidän ilocsi hengailemaan rannalle. Vaik nähtiinkin se vain korkealta kalliolta, oli sen nautiskelua kiva seurata.
KALOJA MERESSÄ!
Bussissa kohti Quitoa. Bussimatka oli tuskallinen.
Ja voin kertoa että ton reissun jälkeen tän Kiton kylmyys on tuntunut lähes pakkasenomaiselta. Onneks vielä kerran päästään nautiskelee rannikon lämmöstä.
Mutta kolmen viikon päästä oon jo matkalla kohti kotia.
LOVEE!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
