Sunnuntaina uhmasin itseäni ja lähdettiin pienelle kaupunkikierrokselle tähän vanhaan kaupunkiin. Lauantainakin uhmasin itseäni ja se päätyi huonosti, päästiin kaksi pysäkkiä bussiratikalla eli Trollella eteenpäin kunnes iski paha olo.
No, sunnuntaina onneksi uhmaus kannatti. Oli todella kaunis päivä, pahin sadekausi alkaa olla vähitellen takana päin ja saatiin nauttia auringonpaisteesta. Käytiin kurkkaamassa lähellä oleva Basilica de Voto Nacional - tällä kertaa myös sisältäpäin. Oli se aika hieno. Ja näkymät Quitoon, etenkin siis vanhaan kaupunkiin, oli jo sen 2 $ arvoiset.
Mini-me, kirkon edessä ja sitten ylhäällä.
Quitoa. Vasemmalla vanhaa kaupunkia. Oikealla.. ei niin vanhaa.
Sitten käytiin katsastamassa toinenkin kirkkoinen, jonka nimeä en juuri nyt muista. Sen sisusta oli kultaa. Harmi ettei saanu ottaa kuvia, paikka oli nimittäin todella överin näköinen. En tiedä oliko ne todella kullattu vaiko feikisti kullattu ne koko kirkon seinää koristavat koukeroiset, mutta näky oli joka tapauksessa aika HIMMee, tai siis kirkas. Se oli jokseenkin ahdistava paikka, eikä vietetty siellä kun ehkä 8 minuuttia ja 21 sekunttia.
Meidän piti mennä museoihinkin, mutta oli vähän voimat poissa, joten jätettiin seuraavalle kerralle, jonka tulemisesta ei ole varmuutta, jotakin. Aika käy nimittäin vähiin. Todellisuus iskee päin näköä ja herättää unesta: Kaksi viikkoa, yksi päivä. Jäljellä. Se tulee swoooshahtamaan nopeasti. Ou-ou-ou.
Voimia oli mehutauon jälkeen kuitenkin markkinoille. Milloin markkinoille ei jaksaisi mennä? Aina pieni mentaalinen sekoaminen kun pääsee väriparatiisiin ihmettelemään kaikkia koruja, neuleita, laukkuja ömömöömömöömömm.. Tällä kertaa pysyin kurissa. Olen huomannut itsekurini parantuneen täällä ollessa.
Käytiin myös Mariscalissa syömässä vegeravintolassa. Ja kaikkien positiiviseksi yllätykseksi ruoka MAISTUI, hyvältä! Oikeasti hyvältä. Siellä on törkeen halvat lounaat, mut tuskinpa keritään hyödyntämään.. : '(
Katutaidetta Mariscalissa.
Maanantai oli myöskin vapaapäivä. Oltiin jo päätetty, et lähetään parin tunnin päässä sijaitsevaan Papallactaan, joka on kylä jossain tuolla, etelässä päin. Siellä oli kuumien lähteiden kylpylä - Thermas de Papallacta. Osa altaista oli ylikuumia, osa todella kylmiä ja osa miellyttäviä. Lilluttiin siellä pari tuntia, oli erittäin rentouttavaa. Erittäin. Rentouttavaa. Toisto voimakeinona.
Paikka oli tosi viihtyisä ja luonnonläheinen.
Oikeanpuolimmaisessa ei käyty lillumassa. Se oli koriste.
Sää oli sateinen, koska oltiin melko ylhäällä vuoristossa. Oli myös kylyymä, joten kuumia altaita todella tarvittiin.
Tässä taas avautumista matkustamisesta, se kun näyttää olevan yksi lempiaiheistani, niin mehukkaan tilanteen tullen jaan kokemukseni teille arvon lukijat. Menomatka Papallactaan oli HAJOTTAVA; bussikuski ei ilmeisesti osannut ajaa kovin vauhdikkaasti, koska bussi mateli suurimman osan matkasta, johon loppujen lopuksi upposi varmaan ainakin kolme tuntia. Luultiin aluksi, että bussi on jotenkin hajalla kun se liikkui ehkä 10km/h vauhtia ensimmäiset puoli tuntia. Myös vanha dubattu japanilainen action-pätkä joka pyöri bussissa toimi tehokkaana ärsykkeenä. Sekin oli kiva, että kesken matkan kuski pysähtyi ilmeisesti lounaalle. Jos jossain, niin täällä olisi pakko oppia kärsivällisyyttä, jos pidempään hengailisi. Mä hajoilen edelleen tohon iänikuiseen odotteluun, odotteluun, odotteluun.. Kyl ehkä vähän enemmän kestän sitä, mutta jossain vaiheessa se raja vaan tulee vastaan, ja veri alkaa kohista päässä, ja tekee mieli huutaa : VAMONOS!!!!!!!!!! AHORITA! No, sellaistahan en ikinä tekisi.
Tällä kertaa takaisintulomatka oli miellyttävämpi. Siis bussiterminaaliin asti. Sen jälkeen sekoiltiin vähän Trolleilla ja loppujen lopuksi tästä päivästä upposi ehkä noin 8 tuntia matkustamiseen, 2 tuntia lillumiseen, ja paljoa muuta ei kerennykään tehdä.
Ihan hyvä päivä loppujen lopuksi, ja oon iloinen, että olen semi-terve taas.
Lopuksi vielä kuva lillujasta. Peace out.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti