Jauhantaa

Pääsin töihin 3 päivän saikkuni ja viikonlopun jälkeen, ja tapahtui ihme: meillä oli kokous, jossa jaettiin työtehtäviä. Yhden työntekijän puheista suuri osa meni ohi, koska mies puhui nopeasti ja espanjaa kaiken lisäksi (hoh hoh..). Mutta: ilmeisesti pääsen kerran viikossa mukaan vierailemaan perheissä, ja saatiin Ainon kanssa vastuuksi järjestää jonkinlainen opetuksellinen iltapäivä tän kuun loppupuolella. Jippijaijee, vihdoin jotain haasteellista ja mielenkiintoista, ainaisten läksyissä auttamisen lisäksi, Awesome-o!

Ollaan viikonloppuna suuntaamassa mahdollisesti Amazonin sademetsään, ehkä neljän päivän reissulle. Jos huomenna saadaan ostettua paikkamme perjantaina lähtevään retkikuntaan. Odotan innolla, näen jo silmieni edessä kaikki ne ötökät, hämähäkit ja käärmeet ja lihansyöjäkasvit ja ja ja...
Reissua varten piti tänään käydä nostamassa moneycashia, joka on jokaikinen kerta yhtä epämieluisaa, kun kuumottelen mahdollisia ryöväreitä. Yksi ehdottomasti ikävimmistä jutuista täällä ollessa on se, että varkaita ja rosmoja riittää, ja sen takia mukana ei voi pitää mitään ylimääräistä. Rahojen, kameran, kännykän ja passin kanssa pitää olla tarkkana; passista ei kannata pitää mukanaan muuta kuin kopiota, kännykän jätän suosiolla aina kotiin, kamera on mukana vain oikeastaan reissuilla (ja sielläkään ei välttämättä koko aikaa laukussa, vaan lukkojen takana jossakin) ja rahaa vain sen verran taskussa, mitä arvioi käyttävänsä. Suomessa voi kuunnella fäncyä mp3-soitintaan, puhua puhelimeen samaan aikaan ja ottaa järjestelmäkameralla kuvan itsestään kaivelemassa rahojaan lompakostaan julkisissa liikennevälineissä. Se on hienoa, ettei tarvii pelätä jonkun haluavan ryöstää sinua. Kaipaan sellasta vapautta. Täällä ihmiset on vaan niin köyhiä, ja se ajaa kaiketi ymmärrettävästi rosmouden tielle. Onneks kaikki köyhät ei oo rosmoi sentään, muuten meininki ois aika kaaoottinen, koska täällä lähes kaikki on melko köyhiä. Onneks ruoka on sentään halpaa täällä.
Mielenkiintoista perspektiiviä saa yltäkylläisyyden kyllästämään Suomi-meininkiin, jossa kulutetaan -tyyliin- kaikkea roimasti yli tarpeiden. Ei siinä, onhan täälläkin rikkaita ihmisiä, jotka kuluttaa yhtä lailla. Mutta ei se tarkoita, että siinä ois yhtään mitään järkeä. Hajothus kulutusyhteiskunta! Ois hienoa jos yleisesti ymmärrettäisiin, ettei sillä materialla onnea löydetä, vaan kannattaisi löytää ja etsiä ennemminkin oma itsensä, ihan jonkun muun kuin erinäisten ulkoisten hyödykkeiden avulla. Palata jonnekin sinne ihmisolion alkuaikoihin, kunnioittaa luontoa, elämää yleensä ja muita ihmisiä, ja lopettaa/vastustaa/vähentää/(mikä sana tähän nyt sopisi parhaiten, en tiedä) omalta osaltaan tän maapallon resurssien ja ihmiselämien sairas hyväksikäyttö. Ja kai se ois aika oleellista käsittää, että jokaisella teolla on seurauksensa vaikkei niitä pääsisikään omin silmin todistamaan. Ylipäänsä pitäis osata nähdä pidemmälle omien tekojensa vaikutukset, eikä toimia jatkuvasti oman hetkellisen nautintonsa takia ajattelematta yhtään mitään omaa napaa pidemmälle (painopiste sanan jatkuvasti kohdalla). En tarkoita että olisin itse joku pyhimys näiden asioiden suhteen, mutta yritän kovasti (en olla pyhimys, mutta.. no, ehkä pointti tuli selväksi, tai sit ei).
OHHoijaa, tekipähän ilmeisesti mieli vähän jauhaa, suppeeksi jää tämäkin pohdinta, mut nyt tuli loppu tän päivän jaaritteluille.
Kapitalismi alas!