Love my job, mate..

Hurhurhur.
Eilen huomasin töissä että yksi seinä on ihan homeen peitossa. Sen jälkeen tuli sellai olo että nyt HEMMETTIIN tästä luukusta, mutta vielä neljä ja puoli viikkoa duunia, siellä nimenomaisessa homeloukussa. Best things in life..
Ja no, luultiin jo että asiat ois muuttunu parempaan suuntaan duunissa, mutta ei. Perhevierailuja ei ole ollut, eikä saatu pitää sitä "koulutuksellista päivää", koska eräs ihana kollegamme piti sen meidän puolesta. Ikävä ihminen. Tosin sen käyttäytyminen ei enää jaksa yllättää, niin monesti se on toiminu niin ajattelemattomasti meitä ja muita vapaaehtoisia kohtaan, en oikein tiedä mikä sitä vaivaa.
Sen käyttäytyminen meitä kohtaan ei todellakaan ole kovin motivaatiota nostattavaa toimintaa. Tekis mieli lopettaa toi scheisse N-Y-T, samantien, heti, eikä koskaan palata sinne takaisin. Ja huomenna ihanat yhdeksän tuntia edessä La Marinissa, aamulla kokous ja iltapäivällä Reunión de Padres de la Familia eli vanhempain-kokous. Sain tänään piirtää sen samaisen noita-akan osoittaman kuvan iltapäivän kokousta varten. Hyvä että voin edes piirustuskyvyilläni olla jotenki hyödyksi, ei siel taida muut oikein piirtää.
Kaikki ketkä luette: eikö olekin mukavaa lukea näin positiivisia kokemuksia harjoittelupaikastamme! VIVE DON BOSCO.
Lapset on kuitenkin suurimmalta osin todella ihania, joten se jaksaa auttamaan töissä.

MUTTA: onneks huomisen työpäivän jälkeen refreshing weekend is about to come!
Ou jee jee. Mennään tinkimään hinnat alas Otavaloon, pikkuostoksille.... Toivon hyvää säätä, ja iloista mieltä.

Sillon kun ketuttaa liikaa duunissa täytyy ajatella kaikkia hienoja viikonloppureissuja, mitä meillä on vielä jäljellä, kuten ehkä Isla de la Plata-saarireissu, Amazonas-viidakkoreissu, Cuenca-kaupunkireissu, ja viimoisena Mindo-ja Esmeraldas-sademetsä-ja rantareissu.

Vähiin käy aika täällä, iik.