Terve, ei terve, terve?

HOLA-OLA-LA-A.
Eilen luulin olevani jo terve, vaan en ollutkaan. Tänään on ollu melkolailla normaaliolo koko päivän, joten uskallan toivoa, että mahapöpö on lähteny vihdoin kävelee mun vatsasta. Oli jo aikakin. Ja siten tänään uskalsin poistua kotipesästä Ainon kanssa moikkaamaan Pichincha tulivuoren toista huippua (Pichincha on aivan lähellä sijaitseva aktiivinen tulivuori), jonka nimi on Rucu (= vanha henkilö quichuan kielellä)(Quichua on siis Ecuadorin alkuperäiskieli)(Paljon sulkeisia, huomaan.). Mentiin ylös korkeallekorkealle 4100 metriin Teleferiqolla, josta näki hienosti Quiton jättimäisyyden.



Huonon sään takia ei kuitenkaan ylhäällä ollessamme nähty mitään tulivuoren tapaistakaan. Matkalla oli hyvä sää, mutta ylhäällä oli aivan pilvistä ja sateista, kaikki vuoret oli kadonnu pilviverhon taakse. Keskityin siis valokuvaamaan kasveja. : D Tosin sekin oli vähän haastavaa kun satoi koko ajan.
Täytyy joku toinen AURINKOINEN tai SELKEÄ päivä käydä kattomassa Pichinchan korkeampi Guagua="vauva" huippu, jonne on ilmeisesti aika paljon kipuamista.
Tääl ei vaan valitettavasti taida koskaan tietää varmasti, onko päivä aurinkoinen tai selkeä, kun sää vaihtelee päivän mittaan laidasta toiseen. Tänään aamulla oli ihanan aurinkoista ja lämmintä ja niiin ihanan kesäistä, mutta kun palattiin kotiin ulkona oli +13 astetta ja satoi kaatamalla. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että täällä on talvi, ja tosiaan sadekausi. Huhtikuu on Quitossa sateisin kuukausi koko vuodessa, ja keskimäärin sateettomia päiviä on 4.. Meillä kävi vaan hyvä mäihä sen suhteen, että maaliskuu oli harvinaisen kuiva ja lämmin kuukausi vuodenaikaan nähden. Hyvä niin.

No joka tapauksessa tässä kuvia, niistä kukkasista..





Nähtiin pikkiriikkinen puputin siellä, sil ei ollu silmätkään auennu, ja se piti sateelta suojaa kasvien alla. Aww aww aww aww awwwwww aw aw..


Vaikkei sää ollu toiveiden mukainen, oli ihanaa päästä ulkoilemaan, ja ulos tästä kämpästä! Neljä päivää sisällä alko hajottaa vahvasti mun levotonta sieluain.
Kipeenä ollessa tuli vahva koti-ikävä, täytyy myöntää. Piirsinkin ikävästä inspiroituneena tusseilla ekan piirustukseni (duunissa tekemieni lisäks). (Kuva on vähän tummahko.., no can do. Tyypit on aika muumei, muumit on kivoi.)



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, kiitti ja kuitti.