Mindo, que lindo!

Viikonloppu Mindossa oli eri-jees!
Lähdettiin lauantai-aamuna aikaisin Quitosta 7.40 bussilla kohti paratiisimaista Mindoa.
Saavuttiin perille parin tunnin ajomatkan jälkeen. Perillä meitä odotti auringonpaiste ja ehkä noin +25 asteen lämpö. Mindo on pienenpieni kyläpahanen, jossa riittää mukavasti tekemistä, kaunista luontoa, lintuja ja perhosia. Lintuja ei päästy bongailemaan valitettavasti, eli jotain jäi siis seuraavaa kertaa varten. Sademetsän ympäröimä Mindo vetää vahvasti mua puoleensa. Oli ihanaa, mahtavaa, päästä täältä saastepilven keskeltä puhtaaseen ilmaan ja lähelle luontoa. Myös lämmin ilmasto oli kivaa vaihtelua Quiton viileyteen ja sateisuuteen. Mun päähän on jostain syystä tässä lähiaikoina ilmestynyt sellainen Quito-vastaisuus, en oikein jaksa tätä suurkaupunkielämää, en taida olla mikään kaupunki-ihminen. Tän viikonlopun jälkeen vielä vähemmän inspiroi asuminen Quitossa, koska Mindossa oli niin kaunista ja leppoisaa. Voisinpa vaan matkustella viimeiset viisi viikkoa. Oisin viikon Mindossa, vähän rannalla, Amazonilla, Cuencassa......................................... Lista voisi jatkua ja jatkua loputtomiin.

Nokuitennii, tällä kertaa onnistuttiin majoittautumaan mukavaan hostelliin. Hostellin emäntä oli melkoinen persoona, hän kertoi meille kivoja ja ei-niin-kivoja tarinoita muun muassa viidakosta ja ecuadorilaisista ihmisistä..
Aloitettiin päivä heti aktiivisesti, päätettiin mennä kokeilemaan Canopya, joka osoittautui aivan mahtavaksi jutuksi! Puettiin kypärät, valjaat ja hanskat päälle, ja yksi kerrallaan liu'uttiin vaijeria pitkin metsän toiselta puolelta toiselle. Maisemat oli upeat, ja ekan liu'un jälkeen ei jännittänyt enää yhtään, vaan olin aivan haltioitunut. :---)
Meikäläinen.. Jalat ei oo oikeaoppisesti ristissä.. :P
Yhteensä taidettiin mennä kymmenestä eri pituisesta vaijerista, ja jotkut matkat oli nopeampia, jolloin piti vähän jarruttaa käden avulla. Ehdottomasti täytyy päästä kokeilemaan uudestaan. Luultavasti viiden viikon päästä, viimeisenä viikonloppunani Ecuadorissa, suunnataan uudestaan Mindoon päiväksi pariksi, jee-i-jee!


Matkattiin auton takaosassa kohti perhostarhaa, paras tapa matkustaa kuumana päivänä.

Perhosia tarhassa:

Mariposas, man.
Samoja perhosia näkyi myös vapaana liihottelemassa, lähes joka paikassa missä kulki.


Perhostarhan edustalla oli kolibrijuottoloita, joissa pyöri kymmeniä eri kokoisia ja värisiä kolibreja. Upeita ja mahrottoman kauniita otuksia, mutta vaikeasti valokuvattavissa nopeutensa ansiosta... Jos olisi paljon aikaa ja parempi kamera, ei tehtävä ehkä olisi niin mahdoton. Mindossa käykin paljon turisteja bongailemassa lintuja, sillä alueella viihtyy muun muassa tukaaneja.

Perhosten jälkeen oltiin edelleen seikkailunhaluisia, joten päädyttiin ostamaan liput Tubingiin. Tubing on koskessa laskemista sellaisilla renkailla, sitä voi ilmeisesti tehdä yksinkin, mutta tuolla renkaat oli jotenki yhdistetty, ja meitä oli seitsemän laskijaa ja kaksi ammattitaitoista "opasta". Ne hyppi veteen ja ohjasi rengaskyhäelmää parhaista kohdista. Hullut ecuadorilaiset miehet kiljui ja huusi: "Agua, agua!". Täällä ihmiset tykkää pitää meteliä, is nice. Oli se aikamoista menoa, vaatteet kastu litimäriksi, mutta hauskaa oli. Jälkikäteen oli aikamoisen hyvä fiilis, adrenaliinin tuotannon takia mitä luultavimmin. Pöllin netistä kuvan havainnollistamaan sitä kreisiä menoa. FU-UN!!

(http://www.mindo.com.ec/images/contenidos/tubing2=1.jpg)

Lauantaina illalla käytiin vielä kuuntelemassa Mindo Lagolla sammakkojen konserttia, täytyy sanoa että oli aika tunnelmallista. Hienoo meteliä ne piti, yhtään sammakkoa en tosin nähnyt. :<

Sunnuntai oli chillimpi päivä, käytiin sademetsässä katsastamassa kaksi vesiputousta. Rentouttavaa ja kaunista, ja metsä oli upea. Tuli vähän rämmittyä ja kavuttua ylös, ei mikään maailman iisein reitti. Ikävänä seikkana oli kutisevat jalat, mutta onneksi päästiin vähän kahlailemaan vesiputousten läheisyyteen. Mäkäräis-perkeleet oli pistelly antaumuksella meidän koipia naamaansa lauantain aikana, ja nyt kutiseee aivan vietävästi. Limen hierominen pistoksiin jeesas jonkun verran, muttei riittävästi, kortisoniakortisonia.
Vesiputouksille matkamme käy. Eka vesiputous oli aika mini, mutta nätti.
Hermanitas.. 8D



Hyi mikä rumilus, yy yy. Se vielä hengas sellaisessa paikassa, mistä meidän oli pakko mennä, jotta päästiin jatkamaan matkaa. Onneks se säikähti meitä ja meni ton kaatuneen puun alapuolelle piiloon.

La segunda cascada.


Etelän hetelmiä. Naranjas y BANANANANNANANANANA phone!

Oli hullun hauskaa! <3 Ecuador, jälleen kerran <3